| 2006: Marraskuu - Hakemistoon | Olan blogi |
Kotinurkilla on viehättävin näkemäni pienleffateatteri, Eldorado, jossa UQ:n opiskelijat nauttivat leffansa kolmen ja puolen euron hintaan ja miesten lippukin maksaa vain kuusi euroa. Katsoimme täällä pätkän Talladega Nights, jota voi vilpittömästi suositella kaikille räävittömän frat pack -huumorin ystäville. Seuraavan kerran jonotan teatterin ovella joulukuussa, kun ensi-iltaan tulee The Holiday. Jude Law-kuumeeni nousi nimittäin kohtuuttomiin mittoihin taannoisen eXistenZ-uusintakatselun myötä, ja sen koommin olen joutunut rahtaamaan vuokraamosta kotiini kaikki dvdt, joissa Jude Law vilahtaa nanosekuntia pidempään. Kuinka kukaan voi olla noin tavallisen komea ja silti syntisen hurmaava?
|
Melbourne Cup-päivän luonteesta ja perinteistä voisi kertoa paljonkin, mutta kaikkein keskeisin summautuu yhteen sanaan: HATTU!
Australian suurinta ja kauneinta hevoskilpa-ajoa seurataan ykköset niskassa. Mattickin enkelit (vasemmalta: Marjan, Giulia, Sylvia ja Satu) näyttävät mallia, kun koko laitos jännää voittajaa jättivalkokankaan, kanankoipien ja shamppanjalounaan ääressä. Jos ryppyilet näille pimuille, niin tulee Gilsonista silmään!
Luokan neljä vesirajoitukset ovat tulleet Brisbanessa voimaan, ja vesipoliisi päivystää korttelinnurkalla, ettei kukaan kastele nurmikkoaan letkulla. Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.
Hulluinta kaikesta on se, että tälläkin hetkellä Queenslandia rummuttavat sateet, jotka saavat paikallisen ilmatieteen laitoksen sääkartasta skaalan loppumaan kesken - sateet vain ovat tähän saakka karttaneet suur-Brisbanen vesivarastona toimivan tekojärven valuma-aluetta kuin ruttoa.
Kiintoisa faktoidi: olen eläessäni omistanut neljä kännykkää. Neljästä kapulasta kaksi maksoi uutena saman verran kuin lento jenkkeihin, mutta puhelimia kelpasikin sitten käytellä ja näytellä yli viisi vuotta. Ne kaksi muuta taas olivat hinnaltaan halvempia, ja kumpikin niistä rupesi risomaan jo kahden viikon sisällä ostoksesta. Saa luvan arvata, kummanlaisia kännyköitä haluan jatkossa suosia.
Tämäniltainen majapaikkani matkakohteessani Rockhamptonissa, Criterion Hotel, kuuluu samaan kategoriaan kuin ne kaksi ensinmainittua kännykkää. Ei se ikä, vaan se laatu.
 |
Hotelli rakennettiin satakaksikymmentä vuotta sitten pieteetillä pikkukaupungin silloiselle bisneseliitille, eikä sen sisustusta ole sen koommin muutettu, vain ylläpidetty. Alakerran pubi on täynnä elävää musiikkia nuotilleen soittavia sieviä nuoria poikia sekä tavaraa, joka on näkökannasta riippuen joko antiikkia tai vuosikymmeniä vanhaa hupaisaa kitschiä. Tällaisen hotellin haluaisi ihminen omistaa.
 |
 |
 |
Asun hotellin ylimmän kerroksen sviitissä (2h+kh+jokinäköala, huonekorkeus kolme ja puoli metriä), mille koituu hintaa yötä kohden 55 AUD/32 egeä. Kenenkään, joka Rockhamptoniin osuu, ei pitäisi kelpuuttaa mitään muuta majoitusta, jos vain yksi näistä sviiteistä on vapaana.
 |
 |
Mun parveke.
 |
Kaikkeen on syynsä, tietenkin. Rockhamptonissa pääsee yöpymään herraskaisesti pilkkahintaan, koska kaupungissa ei ole turistille juuri mitään nähtävää. Paikkakunta ei ole lainkaan ruma, päinvastoin. Vanha keskusta on rakkaudella säilytetty ja kaupunkia halkova joki ihan viehättävä. Mutta samanlaisia raukeita australialaisia pikkukaupunkeja mahtuu kolmetoista tusinaan.
 |
 |
Beef capital of Australia -tittelillä leveilevä kaupunki kunnostautuu kuitenkin siinä, että pitkin kaupunkia piilottelee yllättävissä paikoissa luonnollisen kokoisia lehmäpatsaita.
 |
Kershaw Gardens ilahduttaa silmää ja hengityselimiä. Puiston sademetsäosuus on sademetsäisempi kuin yksikään sademetsä, jossa olen käynyt.
 |
 |
Seuraava pysäkki: Great Keppel Island, Iso Valliriutta. Tunnin bussimatkan ja puolen tunnin lauttamatkan päässä Rockhamptonista on suuri ja turismiltaan alikehittynyt saari, jolla on vain yksi matalan profiilin resortti, pari pikkuista vierasmajaa, maailman rennoin sukellusvälinevuokraamo sekä pizzeria. Tilanne ei tosin tule säilymään tällaisena kauaa: suurgrynderi on ostanut lähes koko saaren ja aikoo pistää sinne pystyyn Hamilton Islandia muistuttavan lomahelvetin. Olen siis mestoilla kreivin aikaan. Vielä nyt useimmilla paristakymmenestä unelmarannasta saa olla tyystin omassa rauhassaan.
 |
 |
 |
Stingersesonki on alkanut. Box jellyfish -nimellä tunnettu tappavan myrkyllinen meduusa asuttaa Australian rantavesiä, joten varovaiset (tai neuroottiset) uimarit vetävät niskaansa stingersuitin välttääkseen hengenmenetyksen meduusaparveen osuessaan. Trikooverme tuntuu pahalta, mutta näyttää hyvältä. Mustanaamion kosto on kaamea!
Snorklaan koko päivän Shelving Beachin ja Monkey Pointin korallitarhoissa. Fisuja piisaa ja lahdet vilisevät meduusoita, vaikkei stingereitä tänään vedessä näykään. -Illansuussa kylmä alkaa käydä ytimiin ja hampaat kalista snorkkelin suukappaletta vasten, joten varustaudun pistämään pillit pussiin. Kun suuntaan rantaa kohden, bongaan jotain uutta: nenäni edestä lipuu majesteetillisen hitaasti rausku. Ylettyisin tarraamaan sitä hännästä, mutten tee niin, koska sydämeen pistää jo ilmankin.
 |
 |
Great Keppel soveltuu, paitsi snorklaukseen, myös trekkaukseen. Vedän lenkkarit jalkaan ja lähden tarpomaan halki saaren. Metsässä kohtaan vanhan homesteadin perua olevia villiintyneitä pukkeja ja riikinkukon sekä huonolla omatunnolla minua mulkoilevan munavarkaan.
 |
 |
Saari on kivikkoinen ja kasvusto useammin pensaikkoa kuin metsää. Kaktukset pukkaa kukkaa ja marjaa (kuvassa Opuntia ficus-indica).
 |
 |
Pitkän ja näännyttävän tarpomisen jälkeen Clam Bay aukeaa eteeni harjanteen takaa, äkkiarvaamatta ja komeana kuin seikkailukirjan kansi.
Kotiinlähtöä odotellessa relaan GKI Holiday Villagen riippukeinussa ja luen teosta Snow Crash viimeaikaisen Second Life-hypen innoittamana. Kirjan ensimmäistä puolikasta lukiessani joudun tarkistamaan toistuvasti kirjan painovuoden sen sisäkannesta, niin useasti Neal Stephenson povaa niin monia ilmiöitä, joiden kuvittelin ilmaantuneen maailmankartalle vasta viimeisen viidentoista vuoden aikana. Painovuosi on jokaisella kurkkauskerralla se sama: 1992. Osa Stephensonin ennustuksista on itseääntoteuttavia, mutta siinä missä bittinörtit ehkä ovatkin ottaneet asiakseen toteuttaa käytännössä sen, mitä Stephenson fiktiossaan teoretisoi, niin puolet länsimaisesta kulttuurista tuskin on tehnyt samaa. Tämä mies täytyisi joko polttaa roviolla tai kohottaa kirkkauteen.
 |
Kotimatka saarelta käynnistyy Beech 58 Baronin kyydissä.
 |
 |
Sirkus saapuu kaupunkiin. Maailman ykkössirkuksen, kanadalais-kansainvälisen Cirque du Soleil'n Varekai-produktio aloittaa Australian kiertueensa Brisbanesta. Poppi on raikuvaa, puvut psykedeelisiä, pojat huimapäisiä ja tytöt notkeita.
Uusiseelantilainen poppoo esittää täydelle salille Pink Floydia kaikilla herkuilla. Cover on lievä sana tämäntapaisella antaumuksella toteutetusta showsta.
Ola saapuu keikalle suoraan Sademetsäradion loistavasta ensimmäisestä lähetyksestä.
|
Elämäni taustamusiikki: Sly The Cat Empire |
Tivolissa soittaa funk-ska-lattari-nikoahvonenspiidissä-younameit -tyylilajin pumppu The Cat Empire Melbournesta ja saa jengin pogoamaan niin, että tyrät rytkyy.
|
Elämäni taustamusiikki: Ya-Yo Gakk Steve Vai |
David Attenborough on dokumentoinut, kuinka superb lyrebird pystyy matkimaan kaikkea kuulemaansa muiden lintulajien laulusta metsätyökoneen ääneen. Ihmiskunnan vastine tälle monilahjakkuudelle on Steve Vai. Mies loihtii tänä iltana Brisbanen kulttuuritalolla sähkökitarastaan äänimaiseman, jonka aikaansaadakseen kuka tahansa muu tarvitsisi thereminin, säkkipillin sekä täysimittaisen bollywoodleffaorkan. Ja on siellä lavalla jokunen Petrucci ja Satrianikin, mutta minä saavun paikalle pitkän linjan Vai-fanin ominaisuudessa. Tänä iltana ei tosin valitettavasti kuulla Vai juniorin lapsuudenaikaisten glottaalien innoittamaa päivän piisiä.
